Ja kun en saa mieltä pois paskoista jutuista, esimerkiksi siitä, että mulla ei ois koskaan oikeutta olla näin vittupää kuin sitten kuitenkin joka käänteessä satun olemaan. Toivon muiden ihmisten kuolemaa ja saan suurta tyydystä kun muut on paskana. Siistiä omata empatiakyky. Istun päivät pitkät kotona koska koulu ei oikiastaan huvita ja angstaan pääni irti koska muiden elämät on parempia ko tämä oma pieni paska. Oon kaikille vittumainen ja mietin miksei musta tykätä. On siinä saatana ongelmat.
So long, vittu saatana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti